FC Nets

FC Netsin kakkosjoukkue pelasi tänään kauden viimeiset ottelunsa kaudella 2011-12. Oulunsalohallissa pelatussa V-divarin päätösturnauksessa irtosi voitto RetroStarsista 4-0 ja toisesta ottelusta tuloksena oli kauden ensimmäinen pistemenetys, kun AS Moonin kakkosjoukkue kaatoi mustapaidat 2-6. Sarjan ykkössija meni AS Moon 2:lle maalieron turvin, mutta sarjan kakkossija tuo kakkosporukalle nousun ensi kaudeksi sarjaporrasta ylemmäksi. Hienoa työtä kaikilta! Ja sitten niitä otteluraportteja (á la Janne):

Viitosen viimeisen pelipäivän vastustajamme tulivat sarjataulukon äärilaidoista. Päivän ensimmäisessä ottelussa kohtasimme Retrostarsin. Panoksena ottelussa oli Netsin sarjanousun varmistaminen tasapelillä ja retron vähämaalisin kausi (retron kestää päästää 60 maalia ennätykseen). Retro oli jo ennen peliä rempseellä asenteella liikenteellä ja mietti paljonko tappioksi merkitään esim. pöytäkirjarikkeestä jne. Ohjeeksi vastustajalta saimme nauttia pelistä ja joka paikasta ei kuulemma tarvi maalia tehdä. Itse ehdotin että pelataan niin paljon lisäaikaa että punainen voittaa, mutta veisi kuulemma liian kauan…. Vaikkakin ensimmäinen puoliaika päättyi 0-0, maalipaikkoja oli ihan riittämiin. 2 vs 1 hyökkäyksissä syötöt vaan takatolpalle olivat vain hivenen liian kesyjä ja pallot päätyivät retron hyvin pelanneen moken haaviin. Toisella jaksoilla päätimme nostaa hivenen tempoa ja tehdä paikoista maalit. Lämminhenkinen taisto päättyi lopulta 4-0 mustalla ja Netsin tehopelaajana hääri Riku 3+1 tehoillaan. Hatunnosto Retrolle hyvästä tsemistä ja aidosta ilosta tappiosta huolimatta

FC Nets 2- FC OPA Retrostars 4-0 (0-0)
Juhis / Eki, Pasi, Janne / Riku, Mika, Tuukka, Joni
21:10 1-0 Riku (Janne)
23:36 2-0 Riku (Tukka)
26:55 3-0 Tuukka (Riku)
31:40 4-0 Riku (Janne)

Heti Retro-pelin jälkeen kohtasimme sarjan kärkijoukueen As Moon 2:n. Päivän jo pelatut ottelut olivat jo varmistaneet sarjanousun molemmille, joten panoksena ottelussa oli enää lohkovoitto. Paremman maalieron turvin Moonille riittäisi voittoja Moonin nuoret, pienet ja vikkelät siirtyivätkin 1-0 -johtoon jo ajassa 2:10. Olimme koko ottelun hieman Moonia jäljessä ja vaikka saimmekin tasoitettua pelin toisella jaksolla 2-2:een, niin musta minuutti vei mahdollisuuden taistella voitosta. Nopeaan tahtiin kolme vastaisku maalia ja peli sitämyöten selvä. Netsin loppurutistus jäi odottamaan ensi kautta…. Tänään Moon oli parempi ja ansaitsi voittonsa. Revanssi otetaan sitten ensi vuonna. Huomioitavaa ottelusta on että siinä vihellettiin vain 1 virhe.

As Moon 2 – FC Nets 2 6-2 (2-0)
Juhis / Eki, Pasi, Janne / Riku, Mika, Tuukka, Joni
2:10 1-0
14:60 2-0
28:40 2-1 Joni (Tuukka)
30:41 2-2 Riku (Mika)
31:22 3-2
32:18 4-2
33:13 5-2
39:15 6-2

00:53 1-0 Lasse Malin (Antti Kiviniemi)
03:12 2-0 Mikko Malin (Petri Koivukangas)
05:58 3-0 Kiviniemi (Timo Mustonen)
06:33 4-0 M.Malin (Kiviniemi)
07:18 5-0 Teemu Koski (M.Malin)
16:27 6-0 M.Malin (Kiviniemi)
20:50 7-0 Petteri Annunen (Kiviniemi)
21:36 7-1 Jukka Piiroinen (Asko Hyttinen)
26:24 8-1 Koivukagas (L.Malin)
31:57 9-1 Koivukangas (Kiviniemi)
38:25 10-1 M.Malin (Koivukangas)

Virheet 2-1, 5-4.

Päätimme ykkösjoukkueen futsal-kautemme 2011-12 putoamiskamppailussa tutuinta ja ehkäpä rakkainta vastustajaamme OuRe:a vastaan. Pelin henki oli se, että tarvitsimme voiton säilyäksemme. Tasuri olisi laittanut meidät odottelemaan Ajax-HauPa:n tulosta ja OuRe:n voitolla olisimme tippuneet ja OuRe jäänyt odottelemaan edellä mainittua tulosta. Nets sai paikalle hyvän 1+7 miehen kokoonpanon, OuRe yhden miehen vähemmän.

Ottelu alkoi meiltä erinomaisesti. Teimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella ottelun avausmaalin ja niitä ehti tulla sitten 5 kappaletta reiluun 7 minuuttiin. Tulkoon näistä mainituiksi ensimmäinen Lassen kovalla kaukolaukauksella lähes puolesta kentästä sekä neljäs & viides 45 sekunnin välein identtisillä kuvioilla: nopeassa 3vs2 –hyökkäyksessä keskeltä siirto vapaaksi nousseelle pelaajalle oikealle, mista pitkä poikittaissyöttö vielä vasemmalle takatolpalle ja sieltä pallo lähes tyhjiin. Näissä mukana kolmikko Teme-Ana-Micco muistaakseni molemmilla kerroilla ja hivenen eri roolituksin.

Pelasimme koko ottelun tasaisen hyvin OuRe:n petrattua vähän ilmettään toiselle jaksolle. Lopulta maaleja tuli siis kauden ennätyksemme 10, joten en ala arvailemaan niiden kuvauksia enempää. Hienoja maaleja; Micco, Ana ja Leke parhaiten onnistuneina pääarkkitehteinä tällä kertaa. Mukekin oli jälleen maalissa hyvä napsien jälleen monta torjuntaa, etenkin jaloilla alanurkista. Ja joukkuepuolustuskin toimi ihailtavan hyvin: vaikka OuRe laukoi varmaan saman verran kuin me niin valtaosa OuRe:n laukauksista tuli kuitenkin huonoista maalipaikoista.

Tämä tulos varmisti myös viime kauden ykkösdivarilaisen HauPa:n toiseksi putoajaksi. Tiedonkulun puutteiden johdosta en ole varma, olimmeko lopulta sarjassa viides vai kuudes, mutta se selvinnee aikanaan. Laajempaa kausikoostetta tullee sitten myös ykkösjoukkueen & kakkosdivarin osalta kunhan Netsin futsal-sarjat lopetetaan kakkosjoukkueen toimesta vajaan 2 viikon kuluttua.

Pisteet

Terwaarit:
Eetu Uusitalo 3+1
Harri Aaltonen 3+0
Markus Kinnunen 1+1
Marko Ahonpää 0+2
Jussi Äijälä 0+2
Markus Itkonen 1+0
Sami Kuronen 1+0
Niko Heiskanen 0+1
Jussi Törmä 0+1

Nets:
Timo Mustonen 3+0
Lasse Malin 1+0 (10m)

Odotetun hyvin vihulainen liikutteli palloa ja parempi voitti. Jäi kyllä hieman .ituttaan eka jakson loppuun (18:37-19:37) päästetyt kolme maalia. Siihen mennessä meillä oli vähintään yhtä monta maalipaikkaa, toki ei ehkä yhtä hienoilla syöttökombinaatiolla rakennetuilla. Toisella jaksolla aina yhtä juonikas ja irrationaalinen Musti toi hieman valoa mustapaitaisten ilmeeseen tekemällä kolme maalia.
Ottelussa vihellettiin harvinaisen paljon kumulatiivisia rikkeitä (4-5 ja 6-5). Niinpä neljä sekuntia ennen pelin loppua kevyempi Malin pisti hieman hymyä netsiläisten huulille vetämällä “lassemaisen pommin” aivan ylänurkkaan.

Futsalin V-divari jatkui eilittäin Oulunsalossa. FC Netsin kakkosjoukkueelle kirjattiin päivän saldona kaksi niukkaa voittoa. Avausottelussa LaFK kaatui 4-3 (3-2) ja toisessa ottelussa Herkku-Papat 1-0 (1-0).

FC Nets 2 – LaFK 4-3 (3-2)
05:23 1-0 Timo Mustonen (Janne Kotila)
11:23 2-0 Joni Kaarela (Tuukka Alanärä)
16:47 2-1 Mikko Jolanki (Jukka Tahvanainen) [maalintekijän numeroa ei pöytiksessä, arvaan Jolanki]
17:36 3-1 Erkki Lohiniva (Mika Vanhanen)
19:00 3-2 Aapo Horsma (Johannes Leinonen)
24:05 4-2 Mustonen (Riku Ollikainen)
38:29 4-3 Aleksi Ruottinen (Leinonen)

Virheet 3-2, 1-1

FC Nets 2 kokoonpano: Jyrkäs; Lohiniva-Alanärä-Vanhanen-Kaarela; Korpioja-Kotila-Ollikainen-Mustonen

FC Nets 2 – Herkku-Papat 1-0 (1-0)
03:05 1-0 Janne Kotila (Riku Ollikainen)

Virheet 3-3, 2-2

FC Nets 2 kokoonpano: Jyrkäs; Annunen-Alanärä-Vanhanen-Kaarela; Korpioja-Lohiniva-Kotila-Ollikainen

Lähdimme päivän toiseen otteluumme kohtuullisen puolustusvoittoisella nimilistalla. Ottelu olikin sen mukainen: vastustajan hyvät maalipaikat voi laskea tiiviin puolustuspelimme ansiosta yhden käden sormilla ja omiakaan tilanteita ei todellakaan tullut liukuhihnalta, mutta vähän Pappoja enemmän kuitenkin. Futsaliin harvinainen 1-0 ei siis ollut ottelutapahtumiin nähden oikeusmurha kummallekaan. Toki Janne mälläsi kerran oikeaan ristikkoon. Kuten myös 30 senttiä alemmas tolppaan osunut, Pappojen liukkain pelaaja Leevi Leskinen. Lisäksi meidän tilanteista mieleen jäi Rikun järjestämät paikat Jannelle & Ekille sekä minun, Jonin ja Mikan parit puolittaiset maalipaikat mieheen. Kokonaisuutena mielestäni hyvä ja tiivis peli koko joukkueelta.

03:52 0-1 Mikko Isokangas (Ville Hirvelä)
05:53 1-1 Petri Koivukangas (-)
12:10 2-1 Timo Mustonen (Koivukangas)
20:12 3-1 Antti Väyrynen (Mikko Malin)
26:55 4-1 Antti Kiviniemi (Mustonen)
32:40 4-2 Isokangas (Sampo Tervonen)
34:25 4-3 Hirvelä (Tervonen)
36:02 5-3 Koivukangas (-)

Virheet:
4-1
3-3
Varoitus: Mustonen.

Viidennellä sarjakierroksella vastaamme asettui viime kauden ykkösdivarilainen HauPa. Molemmat joukkueet olivat liikkeellä 1+7 miehen voimin, käsittääkseni normaalihkoilla kokoonpanoilla. Nets yritti täyttää ottelussa 2 tavoitetta: tehdä ensimmäistä kertaa tällä kaudella ottelun avausmaali ja hankkia myös kauden ensimmäinen voitto.

Ensimmäinen tavoite ei onnistunut HauPa:n siirryttyä johtoon vajaan 4 minuutin pelin jälkeen. Ville ”Mosse” Hirvelä sai poikittaissyötön oikealle ja pienehköstä kulmasta lähes tyhjiin pistämisen asemesta pudottikin seinällä alemmas keskelle Mikko Isokankaalle. Isokankaan edessä oli miehiä, mutta syöttö taisi olla pakkien kannalta niin ovela, että lopulta pallo löysi tiensä vaivattoman näköisesti vasurilla oikeaan alanurkkaan. Onneksi näistä on toivuttu ennenkin ja niin tälläkin kertaa. Tasoituksessa oli tosin onneakin mukana, vai liekö kierrettä. Kauden avausmaalinsa iskeneen Leken laukaus lähes 15 metristä keskelle pomppasi sen verran erikoisesti HauPa:n Juha Hoikkalan käsien kautta maaliin. Sen sijaan sarjakauden ensimmäinen johtomaalimme oli komea: muistaakseni pienessä tilassa 3vs2 syöttö-kombinaatiolla Ana-Leke-Musti viimeksi mainitun putatessa helpon näköisesti luukulta sisään. Avausjakso tuntui hyvältä ja olikin sitä, vastustaja ei pelannut huonosti mutta yksinkertainen hyökkäyspelimme toimi ja HauPa:n hyökkäykset pysähtyivät viimeistään Muken jalkoihin, pari haamuvenytystäkin nähtiin perustorjuntojen seassa.

Toinen jakso ehti vanhentua 12 sekuntia, kun Micco sai pitkän heiton oikelle ylös kentän nurkkaan. Suojauksen ja vempautusten jälkeen matala luukulle ja Vänni ohjasi myös kauden avausmaalinsa, ilmeisesti jopa tyylikkäästi jalkojensa välistä sisäsyrjällä neppaamalla? Vielä kun peli eteni, homma näytti paremmalta ja paremmalta Anan viedessä meidät jo 3 maalin karkumatkalle Mustin syötöstä. Tätä maalia en jostakin syystä muista tarkemmin, mutta 2vs2 väännön jälkeen taisivat taistella itsensä molarinalueen rajalla hyvään maalipaikkaan ja Ana pisti matalana sisään. Pian vuorossa oli HauPa:n aikalisä ja siirtyminen tällä sarjatasolla erittäin harvinaiseen 5vs4 peliin maalivahdin noustessa voimakkaasti hyökkäyspuolikkaalle jääkiekkomaiseen yv-myllyyn mukaan. Tämä siis jo reilusti yli 10min ennen pelin loppua, kyllähän tuota tehdään toki sekavasti kaikkien muidenkin toimesta aina viimeinen minuutti-pari. Lisäksi tuo liivillinen maalivahti vaihtui viimeisen ~12 minuutin aikana usein. Tämä on sellainen asia, mitä Netsikin voisi ehkäpä harjoitella. Ongelmana on vain se, että pelitapa vaatii 5 riittävän taitavaa, hyvin suojaavaa ja palloa fiksusti liikuttavaa peluria koko ajan kentälle. Ja hommaa pitäisi oikeasti harjoitella paljon ennen kuin se alkaisi kakkosessa toimimaan.

Noh, HauPa:n pelitavan ylivertaisuuden hehkuttamisen jälkeen mainittakoon, että se siis myös toimi. Olimme tämän jälkeen loput pelistä enempi tai vähempi alueellamme. Saimme kuitenkin tiiviillä puolustusnelikolla pidettyä vastustajan avopaikat minimissä. Harmittavasti 2 kaventavaa maalia tulivat heikon oman pään pelaamisen ja vähän suuntaa muuttaneen kaukolaukauksen seurauksina, kumpikaan ei siis sinänsä varsinaisen 5vs4 pelin tuomana. Tässä vaiheessa nimenomaan Leke alkoi puhumaan paljon rohkeammasta prässistä ylhäällä. Jos alas jää 2vs2 ja ylhäällä jaksetaan prässätä ennen pallon päähämme tuloa aktiiivisesti 2vs3 ilman mahdollisuutta pudottaa maalivahdille niin vastustaja saattaa olla pulassa. Näin kävikin ja idean isä palkittiin ”onnikin on ansaittava” periaatteen mukaisesti 4 minuuttia ennen ottelun loppua: HauPa:n kenttäpäädyn nuhjauspallo kimposi Leken jalasta suoraan tyhjään HauPa-maaliin. Tämän jälkeen sama pelaaminen jatkui, mutta puolustuksemme oli sen verran tiivis, ettei voitto ollut enää juurikaan uhattuna.

Kiteytettynä voittaminen on aina kivaa ja vaikka heikkojakin hetkiä oli niin peli toimi kokonaisuutena sekä ylös- että alaspäin hyvin. HauPa antoi meidän hyökätä vapaasti Muken heitoilla peliä avaten hyökkäyspäässä 2vs2 läpi ottelun, mikä sopii meille vallan hyvin. Parhaat pelaajamme olivat ehkäpä hienosti pelannut (ja voitolla kaiken anteeksi saanut) Muke sekä kovalla tsempillä tehoin 2+1 Leke. Toki muutkin hoitivat hommansa hyvin. Voiton myötä nousimme taulukossa jo viidenneksi, mutta on joka tapauksessa selvää, että olemme mukana putoamistaistossa. Ensi kierroksella sijat 1-4 kohtaavat sijat 5-8. Moonin käytännössä jo varmistettua sarjavoittonsa kyse tulee olemaan lähinnä siitä, mitkä joukkueet häntänelikosta parantavat otettaan ensi kauden sarjapaikasta.

05:19 1-0 Sami Kaikkonen (Kai Kanniainen)
07:53 1-1 Timo Mustonen (Petteri Annunen)
23:08 2-1 Petri Veijonen (Niko Junkkari)
24:50 2-2 Mustonen (Annunen)

Virheet
2-1
3-5

Kortit
OTP: Junkkari
FC Nets: Petteri Annunen & Mikko Malin

Kohtasimme sarjan keskimmäisessä ottelussamme OTP:n. Nimeltään perinteikäs joukkue oli meille sarjan ainoa joukkue, jota emme ole koskaan vielä futsal-matoilla kohdanneet. Kesällähän toki nuo samat miehet tulivat tutuiksi jalkapallossa nelosen ansaitusti voitettuaan. Molemmat joukkueet olivat saaneet paikalle 1+8 peluria ja vastustajista ainakin tuntemani olivat kesän OTP:n parhaimmistoa. Me lähdimme otteluun ketjuin Ana-Lasse-Vänni-Mikko & Petu-Eki-Leke-Musti. Kenttäpelaajanakin viihtyvä Juha avasi viimein molarikautensa futsalissa.

Ottelu alkoi varovaisen tunnustelevasti. OTP pudotti prässinsä puoleen kenttään ja niin edelleen. Avausmaali nähtiin reilun 5 minuutin pelin jälkeen, kun OTP pääsi nopeaan 3vs2 –hyökkäykseen. Sami Kaikkonen kuljetti keskeltä, siirsi laitaan Kai Kanniaiselle jonka laukausta riensin peittämään. Kanniainen siirsi kuitenkin ovelasti pallon takaisin ja ”Kanki” Kaikkonen jysäytti pallon voimalla maalin kattoon. Tämän jälkeen jostakin syystä saimme mielettömän tilanneryöpyn. Musti, Mikko, minä ja joku muukin käytiin avopaikoissa 2 minuutin aikana ja lopulta Musti pääsi puskemaan laukaukseni reboundista tasoituksen. Viimeistään tässä vaiheessa OTP nosti (oikein) prässiään ylemmäs ja jouduimme pelaamaan paljon pitkää ”looppia”/”tsippiä” kärkeen ja Juhakin heitto-availi selkeästi enemmän. Ottelu säilyi kuitenkin tasaisena ja molemmilla oli paikkansa, mm. Mikko narutti kerran pakin ja molarinkin, mutta toinen pakki liukui viime hetkessä hätiin.

Toisella jaksolla vastustaja iski muutaman minuutin pelin jälkeen. En muista tarkkaan mitä tapahtui (juttelin juuri Mustin kanssa), muuta kuin että punapaidat hyökkäsivät hyvin ja lopulta Petri Veijonen otti vielä takatolpasta itselleen lyhyen seinän ennen kuin sijoitti Niko Junkkarin syötön maaliin. Jälleen 2-3 minuuttia OTP:n maalista ja iskimme takaisin. Kitkapallon kanssa kimmoteltuamme pääsin tuikkaamaan kärsyllä pallon Mustille, joka riensi vauhdilla yksin läpi. Molarin kierto ja pallo tyhjiin. Tämän jälkeen ottelussa oli tilanteensa molemmissa päissä. Ehkä sanoisin kuitenkin, että ihan viimeiset minuutit olivat enemmän OTP:n. Lisäksi virhetilimme täyttyi pari minuuttia ennen loppua ja OTP:llä olisi scouttimme mukaan ollut jäätävä kymppien laukoja riveissään. Toisaalta: Niko Junkkari selvisi minuutti ennen loppua toisesta keltakortista jyrättyään Mustin. Juuri ennen loppua vastustaja pääsi vielä erinomaiseen hyökkäykseen, jota punapaita oli liukumassa maalin tolpalta tyhjiin 4 sekuntia ennen ottelun loppua. Kuinkas ollakaan, Ana liukui vauhdilla jostakin vielä siihen eteen. Huikea pelastus, kauden huikein ehdottomasti.

Ottelu oli siis tasainen ja tällä kertaa ehkä me olimme lopussa hitusen tasapeliin tyytyväisempi joukkue. Musti oli jälleen (muita väheksymättä) ehkäpä paras pelaajamme, taas 2 maalia ja lukuisia toiseen päähän aiheutettuja hässäköitä. Lisäksi Juha oli hyvä maalissa. Monta hyvää torjuntaa vauhdilla vastaan tullen ja peittäen. Sikäli siis pelityyli aika eri kuin Mukella, joka retkuu mieluummin lähes viivalla. Molempi nähdyn perusteella parempi. Ottelun heikointa antia oli kiistatta ottelupallot. Ihkauudet ja kitkaisimmat pallot, mitä olen tavannut. Sanoisin, että 30% molempien joukkueiden pelistä suli palloon. Pitkät kuljetukset eivät olleet järkevällä tavalla mahdollisia kuten myöskään näppärät lyhyet seinät. Tämä harmitti etenkin kun olemme tottuneet pelaamaan kovemmalla ja ”liukkaammalla” pallolla treeneissä (mieluummin edes treeneissä on kivaa). Mutta joka tapauksessa OTP kärsi pallosta yhtä paljon ja astuivat ihan yhtä usein hassusti pallon päälle/ kitkailivat hyökkäyspeliään sekaisin kuin mekin.

18:00 0-1 Mika Vanhanen (Mikko Tihinen)
18:50 1-1 Riku Haataja (Vesa Fröjd)
19:40 1-2 Janne Kotila
37:07 2-2 Lauri Tenhunen (Petri Manninen)
39:56 2-3 Tuukka Alanärä (Tihinen)

Virheet
1-0
2-1

Varoitukset
Ajax2: Haataja, Toni Lehtikangas

Netsin kakkosjoukkueen toinen turnee oli vain yhden ottelun mittainen. Vastaan asettui myös puhtaan pelin omaava Ajaxin kakkosjoukkue. Ajax lähti peliin 1+6 miehen kokoonpanolla, missä ei näköjään ollut ketään apuna ykkösjoukkueen nimilistalta. Toki tuttuja tekijämiehiä on havaitusti jäänyt kakkosjoukkueeseenkin, muun muassa Vesa Fröjd ja Riku Haataja. Netsin ”kakkos”joukkueen nimilistan lisäksi täydensimme tälläkin kertaa pari nimeä lisää ”ykkös”joukkueen nimilistalta, täydet ketjut eli 1+8 kasaan saamiseksi.

Nets näytti katsojan vinkkelistä valmiilta otteluun. Asennetta ja ilmettä löytyi mielestäni siis hyvin. Jostakin syystä läpi 40 minuutin olimme kuitenkin enemmän tai vähemmän vaikeuksissa oman pelinrakentelumme kanssa. Emme päässeet maata pitkin useinkaan puolen kentän yli tyylikkäästi ja lisäksi se helpoin ja varmin eli Juhiksen heitto kärjen jalkaan tai Lassen usein yrittämä tsippi sinne samaan paikkaan osoittautuivat myös menestyksettömiksi tavoiksi tehdä peliä. Osasyy tähän oli Ajaxin järkevä puolustusnelikko, jossa kärkeämme ei jätetty liian väljästi 1vs1 tilanteeseen ja lisäksi 2-3 miestä ottivat hyvin hyökkäystemme rakentelua vastaan. Päinvastoin taas Ajax sai useammin omassa rakentelussaan pelattua seinän kärjeltä vapaaksi nousseelle laiturille ja muutenkin useamman ”futsal-tyyppisen” kuvion aikaan. Sikäli siis sanoisinkin Ajaxin olleen meitä ”futsal-pelillisesti” hitusen edellä.

Joka tapauksessa etenkin ottelun ensimmäinen 10 minuuttia oli erittäin tiukkaa ja tasaista vääntöä eikä kummassakaan päässä tainnut olla yhtään kunnon maalipaikkaa. Pari minuuttia ennen jakson loppua saimme vaparin 10 metristä vähän viistosta. Tihi laukomaan ja mielestäni täysin tarkoituksellinen kova maanuoliainen luukulla olleen Mikan ohjauksen kautta maaliin. Komea ja viimeisen päälle oppikirjamainen suorite. Sen jälkeen lähdin verhon taakse vierailulle lasten pelejä katsomaan ja missasin Ajaxin tasoituksen, mutta kuulemma tyypillinen hyvin rakennettu maali, jossa pitkä Fröjdin syöttö takatolpalle ja helppo putti vartijansa jätättäneen Haatajan toimesta sisään. Heti perään kuitenkin Lasse laukoi lähes puolesta kentästä Lasse-pommin ja kaikkien muiden seurattua katseella Janne ainoana molarin lisäksi sylkypallolla. Seurauksena hieno nosto pienestä kulmasta jatkoheittäytyneen maalivahdin yli maalin kattoon.

Toinen jakso oli mielestäni lievästi Ajaxin. Juhis venyi avausjakson loppupuolen tapaan kaikkiaan ottelussa 7-10 kertaa hyvään torjuntaan, lisäksi ainakin kerran pallo kimposi sisätolpasta maassa jo olleen Juhiksen alle. Meilläkin toki oli muutama hyvä missattu paikka, mutta vähemmän kuin Ajaxilla kuitenkin. Ajax otti viidennen kenttäpelaajan käyttöön jo lähes 5 minuuttia ennen loppua. Se alkoi heti poikia tilanteita. 3 minuuttia ennen loppua Ajaxin syöttökuvio sahasikin nelikkomme rikki, tuloksena tasoitus alanurkkalaukauksella lähes kympistä. Tämän jälkeen ainakin katsojana jännitin lähinnä tasurin puolesta. Tihi kuitenkin pilasi jännityksen ottamalla pallon haltuun hyökkäyspäässä 10-15 sekuntia ennen loppua. Pitkä suojaus ja lopulta pakin ohi laidalla kääntyminen. Molarikin retkui etunurkalle vastaan, mutta Tihi näki takatolpalle nousseen Tuukan, jolla oli ”helppo työ” pistää voittomaali 4 sekuntia ennen loppua. Kertakaikkiaan makea voitto tiukan pelin jälkeen.

Mielestäni kukaan ei pelannut huonosti, mutta jostakin syystä pallollinen pelimme ei vaan toiminut. Vähintäänkin osasyy tälle oli vastustaja. Paras pelaajamme oli mielestäni Juhis lukuisine hyvine torjuntoineen/peittoineen. Tihi myös järjesteli edellä kuvatun fiksusti 2 maalia. Tästä on (pienistä oman pelin ongelmista huolimatta) hyvä jatkaa voiton myötä jo yhtenä nousijakandidaattina. Sen voi sanoa ääneen, koska meillä ei edes ole nousutavoitetta, eli kukaan ei takuulla ota asiasta minkään sortin paineita.